Alf Rehn Talouselämälle: Kuunteleminen on kovaa työtä

Vastikään on paljastunut, että elokuvaohjaaja ja balettipomo ovat käyttäneet hyvin manipulatiivisia, lähes sadistisia ohjauskeinoja. Millainen johtaja tai esimies turvautuu tällaisiin keinoihin?

Alf Rehn Talouselämälle: Kuunteleminen on kovaa työtä


”Se on tavallisempaa kuin kuvittelemme. Meillä on mytologisoitua johtajuutta: johtajan pitäisi saada aikaan suuria asioita ja toteuttaa visionsa, come hell or high water, hinnalla millä hyvänsä”, johtamisen professori Alf Rehn selittää Talouselämä-lehden haastattelussa.

Johtaja voi Rehnin arvion mukaan kokea, että hänen täytyy osoittaa kaapin paikka. ”Johtaja voi olla epävarma tai niin intohimon vankina, että hän tekee asioita, joita jos hän vain miettisi jälkeenpäin, niin ajattelisi että helkkari, mitä tuli tehtyä”, Rehn sanoo.

Iso ongelma on Rehnin mukaan reflektion puute. ”On suuri virhe keskittyä vain siihen liekeissä olemisen hetkeen, ­ettet koskaan pysähdy ja kuuntele muita. Tämä on osa johtajuuden sankari- ja machomytologiaa.”

”Olen nähnyt hyvin kilttejä johtajia, jotka ovat sanoneet hyvinkin pahasti. He ovat jääneet tämän sankarimyytin vangiksi, ja ajattelevat, että nyt pitää takoa pöytää nyrkillä”, Rehn jatkaa ja sanoo optiseksi harhaksi sitä, etteivät harkinta, kuunteleminen ja keskustelu näyttäydy johtajuutena samalla tavalla kuin nyrkin iskeminen pöytään.

Oman tekemisen pohdinta on vaikeaa, koska sitä ei opeteta struktoidusti. ”Jotkut oppivat terapiassa, jotkut käytännön kautta”, Rehn pohtii. ”Kun johtaja tulee väsyneenä kotiin, ei ­hänelle ensimmäisenä tule mieleen, että nytpä istun tässä ja reflektoin päivääni, vaan se on, että onks kahvia ja onks viinaa.”

Johtajuuskuva täynnä ristiriitoja

Rehnin mukaan johtajuuskuvamme on täynnä ristiriitoja. ”Sanotaan, että pitäisi kuunnella ihmisiä, mutta jos sinusta tulee kuunteleva vätys, joka ei tee päätöksiä, niin kyllä saat kuulla siitä.”

”Kun johtaja on hiljaa ja vain istuu ja yrittää ymmärtää, niin moni ajattelee, että toi nyt on vähän lomalla. Ja jos johtaja antaa optisen harhan viedä häntä, niin hän unohtaa kysyä, että miltä susta nyt tuntuu.”

Yrityskulttuuri voi kannustaa tekemään nopeita ja näkyviä päätöksiä, mutta kuuntelemiseen kannustaminen on vaikeampaa. ”Kuunteleminen ei tunnu toiminnalta, vaikka se on sitä. Olemme liian hätäisiä”, Rehn kuvailee

”Parhaat johtajat ovat löytäneet ne tavat, joiden kautta he kuuntelevat ja antavat muille tilaa. Se on kovaa työtä. Kuvittelemme, että kaikki osaavat kuunnella, mutta se on vaikea taito, jota täytyy harjoitella.”

Monella alalla johtamisella yritetään käynnistää uusia ajatuksia ja luovuutta. Johtamalla oikein, voi luovuutta ruokkia, muuta pakottamalla se ei käynnisty.

Rehn toteaakin Talouselämälle: ”Jos johtaja seisoo neukkarissa ja sanoo että hei, nyt kaikki think ­out­- side the box, niin ihmiset kyllä nyökyttelevät – mutta et voi käskyttää ihmistä olemaan luova.”

”On kyse vapauden antamisesta ja nöyryydestä, siitä että johtaja ei kuvittele, että hänen tehtävänsä on valita oikea tapa olla luova. Pitää antaa organisaation tuoda esiin uusia asioita, jopa sellaisia, jotka ovat itselle hankalia ja uhkaavia.”

”Esimerkiksi media-ala reagoi digiin hitaasti, koska oli johtajia, jotka tiesivät lehdistä ja musteesta kaiken. Sitten tuli joku räkänokka örisemään jotain twitteristä ja snapchatistä. Tämä toistuu jatkuvasti. Johtaja pyytää luovuutta, mutta haluaa vain sellaista, mitä kokee itse pystyvänsä hanskaamaan.”

Yksilöllisyys ja karisma korostuvat nykymaailmassa

”Olemme yhä vanhojen kuvien vankeja”, Rehn totetaa. ”Yllättävän paljon vallalla on vieläkin ajatus, että johtajan pitää olla miehinen mies, mielellään insinööri tai bisnes­taustainen. On vielä hyvin outoa, että disaineri-nainen olisi huippujohtaja.”

”Ehkä hyväksymme jo vähän enemmän räiskyvämpiä johtajia, mutta yhä kuuntelemme niitä samoja jääkiekkovalmentajia.”

Rehn ei kuitenkaan vaadi, että pomon pitäisi olla tähti. ”Kiinnostavimmat johtajat ovat ­niitä näkymättömiä, jotka pysyvät taka-alalla ja antavat toisten loistaa. Esimerkiksi Veikkauksen entinen toimitusjohtaja Juha Koponen ei ollut mikään vätys, mutta hänellä ei ollut pakottavaa tarvetta olla tähti. Hän antoi muiden olla tähtiä.”

Silti on helpompi ihailla Steve Jobsin kaltaisia johtajia. ”On virhe kuvitella, että kaikkien johtajien pitäisi olla Elon Muskin kaltaisia pr-hirmuja. Hyvinkin harmaa pertti perusinsinööri voi olla erinomainen johtaja”, Rehn sanoo. ”Tulemme takaisin optiseen harhaan. Haluamme näyttävän, tomeran ja välillä hyvinkin egomaanisen johtajan, koska se vaan näyttää hyvältä.”

Rehnin mukaan karismasta ei ole johtajalle haittaa. Ongelmaksi se muuttuu siinä vaiheessa, jos ihminen jää liian paljon oman mytologian­sa pauloihin ja kuvittelee että tehtävänä on vaan ­olla karismaattinen.

”Mutta ihmisen ei kannata näytellä karismaattista ja etsiä itsestään Obamaa. Suurin synti on, että johtaja on falski. Sanon johtajille, että jos olet kusipää, niin ole sitä, mutta ole sitä aidosti, niin että ihmiset tietävät, millä tavalla olet hankala.”

Lopuksi Rehn peräänkuuluuttaa johtajan vastuuta työpaikan ilmapiiristä ja tuloksellisuudesta: ”Maksamme monille toimitusjohtajille niin pirun hyvää palkkaa, että sillä palkalla pitääkin ottaa vastuuta työhyvinvoinnista ja siitä, että ihmiset kokevat, että heitä kunnioitetaan ja kuunnellaan.”

”Loppupelissä se on aina johtajan vastuulla. Jos tätä ei hyväksy, niin täytyy alkaa palauttaa myös niitä palkkaa ja bonareita”, Rehn naulaa Talouselämälle.

Lähde: Talouselämä

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Facebooktwitterlinkedinmail