Licence to help – lupa auttaa?

Henna Tarjanne-Lekola bloggaa: Ihmisillä on sisäänrakennettu halu auttaa. Muiden auttaminen ja hyväntekeminen tuovat merkityksellisyyden kokemuksen ja vaikuttavat myönteisesti psykologiseen hyvinvointiimme.

Licence to help – lupa auttaa?


Meillä kaikilla on mahdollisuus hyviin tekoihin ja auttamiseen. Milloin on kyse pyyteettömästä auttamisesta ja milloin haluamme paikata omaa pahaa oloamme tai kiillottaa julkikuvaamme? Miten avun saaja kokee avun tarjoamisen? Ja entä jos avuntarjoaja väsyy? Kuka antaa luvan auttamiselle ja kenelle?

Jos ihminen sättii kaupan kassalla hidasliikkeistä, rollaattorilla kulkevaa ikäihmistä ja kävelee laput silmillä lipaskeräyksen ohi saapuakseen kotikoneelle peukuttamaan ekologisille hyväntekeväisyyshankkeille, onko kyse aidosta halusta pelastaa maapallo vai yrityksestä lieventää omantunnon kolkuttelua?

Frank Martelan ja Richard M. Ryanin tutkimukset kertovat, että meillä on sisäänrakennettu halu auttaa. Muiden auttaminen ja hyväntekeminen tuovat merkityksellisyyden kokemuksen ja vaikuttavat myönteisesti psykologiseen hyvinvointiimme. Hyväntekeminen aktivoi aivojen mielihyväalueita esimerkiksi silloin, kun ihminen lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen.

Kun läheinen ihminen on vaikeassa tilanteessa, on tärkeää olla saatavilla, lähellä, ikään kuin valmiustilassa. Läheinen voi kokea tarjotun avun uhkaksi ja viestiksi siitä, että hän ei selviydy yksin. Hyökkäys, puolustus ja jähmettyminen ovat primitiivisiä keinojamme toimia stressaavissa ja uhkaavassa tilanteessa. Keskeinen kysymys on: saanko auttaa?

Itsestään epävarma ja pelossa elävä kokee helposti avun tarjoamisen kielteiseksi väliintuloksi. Syvällä ihmisessä saattaa asua selviytyjä-suoriutuja -mentaliteetti, joka ei suostu avun vastaanottamiseen. Ihminen, joka kokee itsensä tilanteen uhriksi, kieltäytyy avusta tiukasti. Jälkeenpäin kokemus voi kääntyä syytöksiksi, miksi kukaan ei ymmärtänyt tai auttanut suuren hädän keskellä.

Auttaminen voi olla keskeinen osa henkilön työnkuvaa tai synnynnäinen persoonallisuuspiirre. Auttaja saattaa altistua autettavien tunnekokemuksille ja hänelle voi tulla stressioireita, kuten jännittyneisyyttä, ylivirittyneisyyttä ja uupumusta. Kun auttaja oirehtii tai väsyy, puhutaan myötätuntouupumuksesta tai auttajasyndroomasta. Oireisiin auttaa terveiden rajojen vetäminen sekä palautumisesta huolehtiminen. Auttajan on tärkeä kohdata omat keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteet.

Rakenteet ja systeemit mahdollistavat avun pyytämisen ja vastaanottamisen. Koulun oppilashuolto, perhepalvelut, terveyskeskus, vapaaehtoisjärjestöjen ja seurakunnan tarjoamat palvelut ovat neutraaleja apua välittäviä ja antavia tahoja. On helpompi tarttua organisoituun mahdollisuuteen saada apua tai tehdä vapaaehtoistyötä. Systeemit luovat turvallisuutta ja ovat myös luotettava silta auttajan ja autettavan välillä.

Luin kollegani kirjoitusta burn out -vaiheesta. Hän kuvasi, kuinka äärimmäisen helpottava tunne oli antaa romahduksen jälkeen muiden auttaa. Oli kulunut monta vuotta kipujen, unettomuuden, vatsavaivojen ja psyykkisen kantokyvyn rajoilla. Nyt olo oli huojentunut. Viimein hän antoi ammattilaisille ja läheisille luvan auttaa.

Mikä tunne kuvaa parhaiten kokemustasi tästä artikkelista?
Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lue lisää tältä bloggaajalta
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Accountor Software Oy käsittelee henkilötietojasi tietosuojaselosteen mukaisesti ja voi olla yhteydessä sinuun esimerkiksi sähköpostitse ja/tai puhelimitse. Tutustu tietosuojaselosteeseen.

Facebooktwitterlinkedinmail

Henna Tarjanne-Lekola

VTM Henna Tarjanne-Lekola on Viestinnän ja vuorovaikutuksen mahdollistaja & Eheys-keskuksen vetäjä vuodesta 2010. Henna työskentelee monipuolisesti kehomielen hyvinvoinnin ja itsetuntemuksen kehittämisen parissa, mm Tunne & Mieli -lehden toimittajana ja Eheys-keskuksen työyhteisövastaavana. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Henna on työskennellyt 15 vuotta yhdistys- ja yritysviestinnän parissa.