Se täydellinen työpaikka

Mili Kaikkonen bloggaa: onko yrittäjän aika pistää pillit pussiin ja avautua muille mahdollisuuksille?

Se täydellinen työpaikka


”Täällä olis sulle täydellinen työpaikka”, ystäväni sanoo puhelimessa, ja jatkaa yksityiskohtien kertomisella. Kuuntelen kiitollisena siitä, että hän on tullut ajatelleeksi minua, mutta tunnistan itsessäni myös valtavan sisäisen vastustuksen: Kyseessä on rooli, johon minulla on kyllä pätevyys ja työkokemustakin, mutta osaamistani pitäisi päivittää hurjasti. Ja viis siitä – opiskelu ja lisäkouluttautuminenhan ovat vain hyviä asioita. Kyse on siitä, että minua ei vaan kiinnosta. Ei pätkän vertaa.

Aloitin sivutoimisena yrittäjänä noin 15 vuotta sitten, ja palattuani maailmalta Suomeen kahdeksan vuotta sitten jätin päiväduunit kokonaan. Kuten useimmat pienyrittäjät, olen löytänyt työarjestani paljon valittamisen aihetta. Yksinyrittäjälle toimeentulo ja jaksaminen tuovat välillä isompiakin huolia. Joskus päivät ovat olleet tosi pitkiä. Vaikka teen rakastamiani asioita, joskus puurtaminen on tuntunut yksinäiseltä.

Kuitenkin töitä on riittänyt, ja vaikka välillä olen ollut stressaantunut, uupunut ja tatti otsassa, ystäväni puhelu sai minut jälleen kerran ymmärtämään, että en osaisi kuvitella työpaikkaa, joka vetäisi vertoja tälle vapaudelle. En, vaikka hoitovapaan jälkeen edessä oleva uudelleenkonseptointi ja monet muut asiat tuntuvat vuoren kokoisilta haasteilta, joita mieluummin välttelisi millä tahansa niistä monista sijaistoiminnoista. En, vaikka ulkopuolelta katsottuna voisi tuntua järkevältä päivittää CV ja lähettää se rekryfirmaan tsekattavaksi.

Yrittäjyyteni on tuonut mukanaan asioita, mistä olin ehkä joskus salaa haaveillut, mutta mitä en ollut välttämättä uskonut tapahtuvaksi. Olen saanut kohdata satoja, ehkä tuhansia, upeita ihmisiä vastaanottohuoneessani ja kuulla heidän tarinansa. Olen oppinut ihmisyydestä enemmän kuin voisin lukea yhdestäkään kirjasta. Olen päässyt tekemään radio-ohjelmaa, kirjoittamaan blogeja ja kirjan, puhumaan yleisön edessä itselleni tärkeistä asioista, lukemaan äänikirjoja, ideoimaan, luomaan ja venyttämään omaa osaamistani sen äärirajoille.

Olen oppinut paljon siitä, miten opin asioita ja miten työskentelen parhaimmin. Olen hiljalleen muuttunut täydellisyyden tavoittelijasta uteliaaksi tutkimusmatkailijaksi, joka nauttii siitä, että ei osaa vielä jotain niin hyvin, koska sitten saa opetella. Olen oppinut, että olen mestariviivyttelijä ja että kännykkääni ei pidä asentaa yhtäkään ylimääräistä someapplikaatiota. Olen oppinut, että kaaos ja säätäminen eivät sovi minulle ollenkaan ja tekevät minusta ihmisen, joka tiuskii äidilleen puhelimessa ja lapselle ruokapöydässä. Olen myös oppinut, että useimmiten edellämainitut kaaos ja säätäminen aiheutuvat siitä, että olen viivytellyt tai siitä, että olen sanonut kyllä silloin, kun oikeasti olisin halunnut sanoa ei.

Olen siis oppinut paljon rajoistani. Siitä, miten en voi olla kaikkea kaikille, vaikka joskus kuvittelin, että minun pitäisi. Olen oppinut, että kaikki eivät pidä minusta, eikä heidän tarvitsekaan. Olen oppinut, että joskus on tärkeämpää sanoa itselleen kyllä ja muille ei. Olen myös oppinut, että jos rakas yrittäjyys alkaa tuntua puuduttavalta leipätyöltä, on tärkeää pysähtyä ja tutkia sisimpäänsä rehellisesti: Onko asenteeni lähtenyt menneisyyden kaikuina joskus itsestään ilmoitteleville negatiivisille raiteille? Voinko tarkistaa asennettani ja suhtautua kiitollisuudella tähän kallisarvoiseen seikkailuun, koska minulle vapaus luo turvaa, ei epävarmuutta? Vai onko oikeasti niin, että on aika pistää pillit pussiin ja avautua toisenlaisille mahdollisuuksille, toisenlaiselle aspektille minussa itsessäni?

Toistaiseksi vastaus on ollut aina ilmiselvä. Jos jonain päivänä ei ole enää niin, silloin soitan ystävälleni ja kysyn, onko hän sattunut bongaamaan mitään mahdollisesti minulle sopivaa työpaikkaa. Siihen asti muistutan itseäni siitä, miten rakasta, ihanaa ja inspiroivaa on tehdä työtä, jossa melkein ainoa este tekemiselle löytyy peiliin katsomalla. Miten onnellista.

Mikä tunne kuvaa parhaiten kokemustasi tästä artikkelista?
Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lue lisää tältä bloggaajalta
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Accountor Software Oy käsittelee henkilötietojasi tietosuojaselosteen mukaisesti ja voi olla yhteydessä sinuun esimerkiksi sähköpostitse ja/tai puhelimitse. Tutustu tietosuojaselosteeseen.

Facebooktwitterlinkedinmail

Mili Kaikkonen

Mili Kaikkonen on henkisen kasvun ohjaaja, kirjoittaja ja puhuja. Esikoisteos ’Vaiheessa: Elämä henkisenä harjoituksena’ julkaistiin keväällä 2015.
Milin kotisivut