Ovatko naiset miehiä myötätuntoisempia?

Anna Seppänen bloggaa myötätunnon ja sukupuolen kytköksistä.

Ovatko naiset miehiä myötätuntoisempia?


Monella mittarilla Suomi on tasa-arvoinen maa. Pinnan alla lymyilee kuitenkin usein tiedostamattomaksi jääviä ajatuksia siitä, mikä on naisille tai miehille sopivaa, tai mikä on feminiinistä, mikä maskuliinista. Myötätunto on yksi esimerkki sukupuolittuneista ilmiöistä. Emme myötätuntoa tutkivassa hankkeessamme päässeet yhteistyöhön miesvaltaisen alan firman kanssa, koska ”eiväthän miehet puhu myötätunnosta”. Sen sijaan avoimeen nettikyselyymme vastanneista 90 prosenttia oli naisia. Ei varsinaisesti edustava otos. Kertovatko havainnot siitä, että myötätunto on feminiininen sana? Tai peräti siitä, että naiset vain ovat ”luonnostaan” miehiä myötätuntoisempia.

Mikä on luonnollista?
Kysymystä naisten luontaisesta myötätuntoisuudesta voi lähestyä pohtimalla, mitä tarkoitamme sillä, että jokin on ”luonnollista”. Historiaa tarkastelemalla näemme, että käsityksemme luonnollisuudesta muuttuu itse asiassa hyvin nopeasti: esimerkiksi naisten työelämään osallistumista – jopa johtavissa asemissa! – ei ole edes länsimaissa pidetty luonnollisena kuin vasta hyvin lyhyen aikaa. Se mitä intuitiivisesti pidämme luonnollisena voikin olla aikaan ja paikkaan sidotun kulttuurin vaikuttamaa. Ajatuksiin naisten luontaisesta myötätuntoisuudesta onkin syytä suhtautua vähintäänkin varoen.

Psykologiassa on empiirisen tutkimuksen kautta etsitty vastausta siihen, ovatko miehet ja naiset pohjimmiltaan erilaisia. Tulokset riippuvat käytetyistä metodeista, aineistoista ja taustaoletuksista. Tutkijat ovat argumentoineet, että tarkasteltaessa persoonallisuudenpiirteitä miehillä ja naisilla on huomattavasti enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Toiset tutkijat kuitenkin esittävät, että tietyt luonteenpiirteet ovat toisella sukupuolella yleisempiä kuin toisella. Joissain tutkimuksissa juuri empatian, toisen tunteisiin eläytymisen, on todettu olevan naisilla yleisempää kuin miehillä. Konsensusta sukupuolieroista ei psykologiassa ole saavutettu.

Kuka auttaa alttiimmin?
Myötätunnon kannalta kysymys on pelkkien luonteenpiirteiden tarkastelemista monimutkaisempi: myötätunto on enemmän kuin pelkkää empatiaa. Myötätuntoon kuuluvat myös motivaatio toisen hyvän edistämiseen ja toisen parhaaksi tehdyt teot. Myötätunnon mahdollista sukupuolittuneisuutta voikin pelkän empaattisuuden selvittämisen sijaan tarkastella esimerkiksi auttamistutkimuksen valossa.

Kun kyse on esimerkiksi auttamisesta elämän ja kuoleman kysymyksenä, kuten tutkimuksissa toisen maailmansodan aikana juutalaisia piilotelleista, eroja ei sukupuolten välillä ole. Paljon paremmin itseään riskiin pistävää auttamista selittää ulospäin suuntautunut ja syvän oikeudentunnon luonnehtima ihmiskuva: kyvyttömyys olla tekemättä eroja rotujen, uskontojen, muiden erojen välillä. Toisaalta useimmissa suomalaisissakin auttamistutkimuksissa naiset ovat kyllä miehiä aktiivisempia auttajia. Toisaalta monilla saroilla, kuten vapaaehtoistoimintaan osallistumisessa, eroa ei löydy. Auttamistutkimuskaan ei tarjoa yksiselitteistä puolustusta ajatukselle myötätunnon naismaisuudesta.

Myötätunnon uudet normit
Myötätuntoisen käyttäytymisen eroja voivat selittää luonteenpiirteitä paremmin sosiaaliset normit. Myötätunnon edellytyksiä tai esteitä tuotetaan kahdenvälisten suhteiden lisäksi yhteisöissä, organisaatioissa ja kulttuureissa. Esimerkiksi työpaikoilla myötätunnon edellytys usein on, että organisaatiossa jaetaan yhteisiä, auttamista tukevia normeja. Pomo voi antaa mallin siitä, että kiire ei ole syy olla kysymättä, mitä huonovointiselta vaikuttavalle kollegalle kuuluu.

Kulttuurimme tukee yhä normatiivista oletusta, että naiseuteen kuuluu toisista huolehtiminen. Tällainen normi voi vaikuttaa siihen, miten haluamme kertoa itsestämme toisille, mutta ei välttämättä siihen, miten todellisuudessa käyttäydymme. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että naiset kuvasivat itseään toisen hyvää edistäviksi vahvemmin kuin miehet. Tutkittaessa naiset kuitenkin itse asiassa käyttäytyivät miehiä vähemmän altruistisesti.

Ehkäpä hallituksen lanseeraamat norminpurkutalkoot voisi kuitenkin laajentaa koskemaan käsitystä myötätunnon feminiinisyydestä tai naisten luontaisesta myötätuntoisuudesta. Uusi, sallivampi normi voisi olla, että myötätunto on ihailtava ja tavoiteltava taito, sijoittuipa ihminen sukupuolten kirjossa mihin tahansa.

Blogi on aiemmin julkaistu osana laajempaa kirjoitusta CoPassion-hankkeen nettisivuilla.

Blogikirjoituksen ovat laatineet yhteistyössä etiikan tutkija Anna Seppänen ja professori Anne Birgitta Pessi.

Lue lisää tältä bloggaajalta
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Facebooktwitterlinkedinmail

Anna Seppänen

Anna Seppänen on etiikan tutkija Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän kuuluu CoPassion-tutkimusryhmään, joka selvittää myötätunnon ja organisaatioiden hyvinvoinnin yhteyttä. Annan tutkimusteemoja ovat mm. yritysetiikka, sosiaalisesti kestävä työelämä, yritysvapaaehtoistoiminta, prososiaaliset ilmiöt ja vastuullinen sijoittaminen. Anna bloggaa inhimillisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta työelämässä.
CoPassion-verkkosivut.