Nuorten digiajankäyttö huolettaa – onko tilanne huonontunut 30 vuodessa?

Timo Järvinen bloggaa: Kumpi on kehittävämpää, tiimityötä vaativan Fortniten pelaaminen vai Space Invaders -klassikon aivoton hakkaaminen?

Nuorten digiajankäyttö huolettaa – onko tilanne huonontunut 30 vuodessa?


Telian tuoreen selvityksen mukaan 83 prosenttia lapsiperheiden vanhemmista kokee, että perheessä käytetään liikaa aikaa puhelimilla. Huomattava osa vanhemmista ajattelee käyttävänsä itsekin liikaa puhelinta. Suurin huoli kohdistuu kuitenkin jälkikasvuun, etenkin teineihin.

Jaan huolen sekä lasteni osalta että omalta osaltani. Kännyköiden valot vilkkuvat teinien huoneissa liian myöhään. Ei ihme, että herääminen aamulla on tervanjuontia. Digiajankäytössä kyse ei ole vain puhelimista vaan myös tietokoneista ja pelikonsoleista. Nuoret kasvavat Snapchatin, Youtuben, pleikkarin, Netflixin ja Spotifyn äärellä.

En vähättele ongelmaa – elämää on hyvä olla myös offline. Mieleen palaa kuitenkin oma nuoruus 80-luvulla. Onko viihteellinen ajankäyttö muuttunut huonompaan vain parempaan suuntaan? Kyse ei ole vain ajankäytön määrästä vaan myös sen laadusta.

Reilut kolmekymmentä vuotta sitten katseltiin VHS-videoita ja kuunneltiin vinyylilevyjä. Pienellä paikkakunnalla ei ollut kunnon videovuokraamoa. R-kioskin vaatimaton tarjonta ja kavereiden videot oli pian katsottu. Kun mielekästä tekemistä ei ollut, katselimme samoja elokuvia yhä uudelleen, jopa useita kertoja peräkkäin samana päivänä.

Kumpi on nuoren kehityksen ja ajatusmaailman kannalta terveempää, Youtube-videoiden ja Netflix-sarjojen seuraaminen vai Blues Brothers -elokuvan katsominen kymmenen kertaa? Osasimme Jake ja Elwood Bluesin vuorosanat ulkoa, mutta ei niistä kovin paljon hyötyä ole sen koommin ollut. Blueslasitkin hukkuivat jollain kaljareissulla.

Nykyisin on ongelmana, että lapset ja nuoret näkevät verkossa epäsopivaa materiaalia. Vanhempien olisikin hyvä seurata lastensa Internetin käyttöä ja vilkaista aika-ajoin selainhistoriaa (joka tosin on helppo tyhjentää). Mutta kyllä aikuisille tarkoitettu materiaali löysi aikoinaan tiensä myös VHS-nauhureihin. Kielletty on kiinnostanut nuoria aina.

Nykynuoren musiikkitarjonta on rikasta Spotifyn ja Youtuben ansiosta. Tämän päivän laadusta on turha mussuttaa: 30-40 vuotta sitten noustiin suosioon ilman laulutaitoja pelkällä asenteella – moottorisahaa huudattamalla ja karjumalla olisi tuskin enää asiaa soittolistojen kärkikahinoihin. Kun olin teini-iässä, äänilevyn hankkiminen oli kallis investointi. Samoja vinyylejä ja C-kasetteja kuunneltiin päivästä toiseen, Tapani Ripatin päällepuhumista manaten. Ensimmäinen kasettini oli Hurriganesin Roadrunner, jonka nauhoitimme kasetilta kasetille mikrofonin avulla. Kohinan läpi sai hädin tuskin selvää, esiintyikö äänitteellä Hurriganes vai Baccara.

Liiallinen pelaaminen on monessa perheessä jatkuva haaste – mutta kyllähän mekin pelasimme. Atarin, Commodore 64:n, elektroniikkapelien ja kolikkopelien äärellä vierähti hetki jos toinenkin. Käsi sydämelle: kumpi on kehittävämpää, tiimityötä ja strategista ajattelua vaativan Fortniten pelaaminen vai Space Invaders -klassikon aivoton hakkaaminen (peli, jossa ruudun ylälaidasta laskeutuvia avaruusolentoja ammutaan lasertykillä ilman vähäisintäkään tarvetta ajattelulle).

Nykyinen digitalisaatio tuottaa lapsille ja nuorille rikkaampia kulttuurielämyksiä ja kehittävämpää vuorovaikutusta. Mutta kohtuus kaikessa. Kolmenkymmenen vuoden takainen viihde ei uskoakseni turmellut aivojamme, tosin lienen itse jäävi arvioimaan lopputulosta. En usko, että digiviihde tekee sitä nykynuorillekaan.

Mikä tunne kuvaa parhaiten kokemustasi tästä artikkelista?
Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lue lisää tältä bloggaajalta
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Accountor Software Oy käsittelee henkilötietojasi tietosuojaselosteen mukaisesti ja voi olla yhteydessä sinuun esimerkiksi sähköpostitse ja/tai puhelimitse. Tutustu tietosuojaselosteeseen.

Facebooktwitterlinkedinmail

Timo Järvinen

Timo Järvinen on Parempi Bisnes -verkkolehden päätoimittaja, yrittäjä ja kirjailija.