Myötätunnon suurin este työelämässä on vaikein tunnistaa

Anna Seppänen bloggaa myötätunnon esteistä ja mahdollisuuksista työpaikoilla.

Myötätunnon suurin este työelämässä on vaikein tunnistaa


Myötätunto on työpaikoilla vaikeaa, koska omassa työtaakassa on tarpeeksi murhetta, koska organisaatiot ovat pirstoutuneita eikä tiedetä mitä muut tekevät, koska avuntarvetta ei kehtaa osoittaa eikä apua oikein osaa tarjota. Nämä ovat tutkimuksessa ja työyhteisöjä kouluttaessa usein esiin tulevia todellisia ja tärkeitä myötätunnon esteitä. Jotain olennaista jää silti mainitsematta. Tutkimus nimittäin harvoin tavoittaa sellaisia kokemuksia, jotka ovat liian ristiriitaisia lausuttaviksi ääneen – tai tunnustettaviksi edes itselleen.

Syyllisyys tekee myötätunnosta vaikeaa
Myötätunto on kaikkein vaikeinta silloin, kun on itse syyllinen toisen kärsimykseen. Sairastunutta läheistään surevan työkaverin taakkoja ottaa mieluusti kannettavakseen. Asiat mutkistuvat, kun toisen asemaan asettuminen ja toisen todellisuuden todesta ottaminen vaatisi oman syyllisyyden käsittelyä. Se on yksi ihmisenä olemisen vaikeimmista tehtävistä. Raastavan ristiriitaisuutensa vuoksi juuri oma syyllisyys myötätunnon esteenä jää työpaikkojen arjessa ja tutkimuksessa katveeseen.

Työelämän – ja elämän ylipäätään – luonteeseen kuuluu, että toisinaan aiheutamme toisillemme kärsimystä, tietäen tai tietämättä, tahtoen tai tahtomatta. Tämä pätee erityisesti niihin, jotka työskentelevät esimiesasemissa, ja joutuvat ratkaisemaan, miten yksittäisen kollegan hyvä ja taloudellisten tavoitteiden velvoittavuus sovitetaan yhteen.

Joskus kärsimystä voi aiheuttaa se, että välinpitämättömyyttään, vauhtisokeuttaan tai silkkaa ahneuttaan ei piittaa toimintansa seurauksista. Voi olla houkuttelevaa ottaa kunnia toisen tekemästä työstä ja jättää kollega vaille kiitosta. Joskus teoillamme on odottamattomia seurauksia. Epäonnisen rekrytoinnin seurauksena voi syntyä tiimi, jossa kukaan ei voi hyvin. Joskus organisaation toimintakyvyn säilyttämiseksi on pakko tehdä muutoksia. Irtisanomiset, yrityskaupat ja uudelleenjärjestely aiheuttavat usein inhimillistä kärsimystä, olivatpa ne taloudellisessa katsannossa kuinka perusteltuja tahansa.

Välttelyä vai vastuuta?
Moraalisen vastuun painavuudesta eri tapauksissa voidaan keskustella. Yhteistä on se, että kun havahdumme siihen, että oman toimintamme seurauksena on aiheutunut inhimillistä kärsimystä, kysymys omasta syyllisyydestä herää. Eroamme toisistamme siinä, miten syyllisyytemme kanssa selviämme.

On helppoa kuitata ahdistavia syyllisyyden tunteita herättävät kärsimyksen ilmaisut epäprofessionaalisena heikkoutena tai yhteishengen vastaisina soraääninä. Näin välttyy pohtimasta, olisiko itse voinut tehdä toisin. Silloin kuitenkin kaikki häviävät. Pinnan alle padottu syyllisyys vie voimia. Yrityksen kulttuuriksi muotoutuu, että haavoittuvuuden osoittaminen on heikkoutta. Kriittiset äänet jäävät kuulematta, vaikka juuri ne veisivät organisaatiota eteenpäin. Harminsa kanssa yksin jätetty kokee, että hänen olemassaolon oikeutuksensa on kyseenalaistettu.

Mitä myötätunnon mahdollisuuksia on, jos itse on toisen kärsimykseen osallinen? Jos olisi voinut tehdä toisin, on pyydettävä anteeksi ja korjattava se, mitä on korjattavissa. Jos ei olisi, pitäisi silti pystyä ottamaan todesta toisen kokemus ja pyrkiä perustelemaan tekonsa toisen kärsimystä väheksymättä. Vaikeissakin tilanteissa voi olla inhimillinen. Raskainta lienee se, että anteeksi voi vain pyytää, ei vaatia. Jos anteeksi ei pyytämisestä huolimatta saa, on kultivoitava toista inhimillisen elämän vaikeimmista tehtävistä: kykyä antaa itselleen anteeksi.

Mikä tunne kuvaa parhaiten kokemustasi tästä artikkelista?
Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lue lisää tältä bloggaajalta
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Accountor Software Oy käsittelee henkilötietojasi tietosuojaselosteen mukaisesti ja voi olla yhteydessä sinuun esimerkiksi sähköpostitse ja/tai puhelimitse. Tutustu tietosuojaselosteeseen.

Facebooktwitterlinkedinmail

Anna Seppänen

Anna Seppänen on etiikan tutkija Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän kuuluu CoPassion-tutkimusryhmään, joka selvittää myötätunnon ja organisaatioiden hyvinvoinnin yhteyttä. Annan tutkimusteemoja ovat mm. yritysetiikka, sosiaalisesti kestävä työelämä, yritysvapaaehtoistoiminta, prososiaaliset ilmiöt ja vastuullinen sijoittaminen. Anna bloggaa inhimillisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta työelämässä.
CoPassion-verkkosivut.