Mokaa, tee virheitä ja opi, synnytät uutta

Kirsi Mäkinen bloggaa: Usein huomaan ihmisten etsivän ongelmiensa ratkaisua tekemällä samoja virheitä uudestaan kerta toisensa perään. Mitä jos tekisitkin uusia erilaisia virheitä ja oppisit?

Mokaa, tee virheitä ja opi, synnytät uutta


Joskus huomaamme, että elämämme on tylsää ja tavanomaista – tuttu ja turvallinen pitää meidät arjessa kiinni. Kohtaamme kutsumuksen uuteen silloin, kun emme ole siihen valmiita tai valmistautuneita. Voiko siihen edes valmistautua? Uusi ilmestyy eteemme kutsumatta. Pelästymme ja kieltäydymme. ”Ei tule mitään, ei onnistu.” Alamme selittelemään itsellemme, miksi juuri nyt ei ole sopiva hetki.

Sitten kohtaamme henkilön, joka suosittelee meille juuri sitä, mihin emme ryhtyneet. Jossain vaiheessa eteemme tulee jotain, mikä saa jonkin meissä muuttumaan ja kääntämään suuntaa pysyvästi. Huomaamattamme olemmekin kulkeneet kohti sitä, mistä aluksi kieltäydyimme, kunnes ensimmäinen takaisku tulee vastaan ja vetäydymme ajatuksesta todistellen taas itsellemme, ettei tule onnistumaan.

Aikaa kuluu ja huomaamme tien jos toisenkin nousevan pystyyn edessämme, ikään kuin jokin yrittäisi työntää meitä toiseen suuntaan. Yritämme epätoivoisesti pitää kiinni vanhasta ja saada tilanteen normalisoitumaan. Varmat, helpot ja turvalliset ratkaisut eivät meitä nyt auta. Joudumme kohtaamaan suurimmat pelkomme ja haastamaan itsemme löytääksemme sen, mikä on hukassa. Tunteemme heilahtelevat, välillä menee kovaa ja tuntuu innostavalta, seuraavassa hetkessä taas toteamme, ettei se ollutkaan niin hyvä idea.

Etsintä jatkuu, rakennamme tietoisuutta itsestämme uudelleen jokaisessa epäonnistumisessa. Tuntuu kuin tarpoisimme ahtaassa rämeikössä löytämättä tietä ulos. Välillä vajoaa oikea, välillä vasen jalka. Juuri kun saamme jalkamme alle kiinteää maata, lennämme rähmällemme ja epätoivomme alkaa taas kasaamaan uutta koettelemusta mieleemme. Miten minun tällä kertaa pitäisi päästä tästä eteenpäin?

Välillä luovuttaminen pyörii mielessä. Se ei ole kuitenkaan vaihtoehto, koska silloin joutuisimme kohtaamaan myös häpeän ja kokisimme pettäneemme lupauksemme ja muut ihmiset, jotka odottavat meidän onnistuvan. Häpeän ja epäonnistumisen pelko ajaa meitä kohti uusia epäonnistumisia, koska emme uskalla kohdata pahinta pelkoamme.

Lopulta joudumme antamaan periksi, emme jaksa enää – jokin vaihe on nyt päättynyt. Joudumme kokemaan epäonnistumisen tunteen, pelon, häpeän ja pettymyksen. Laskiessamme irti viimeisestäkin nyöristä, joka estää lopullisen itsetuntomme tuhon, saatamme saada oivalluksen, joka muuttaa kaiken.

Tajuamme että järjetön taistelu muutosta vastaan, joka on tapahtuva meistä riippumatta, on askel uuteen. Todellinen luovuus, uusi alku, innostus ja voima syntyvät vasta vanhasta ja toimimattomasta luopumisen jälkeen – pahimpien pelkojemme kohtaamisesta.

Tajuamme että muutos vaatii osakseen epäonnistumisia, koska uusi ja erilainen synnyttää muutosta. Muutos on aina haaste, kutsu tuntemattomaan ja riskin ottamiseen. Jokainen epäonnistuminen on oppimiskokemus, joka vie kerta toisensa jälkeen kohti onnistumista. Jos epäonnistumme tarpeeksi usein, todennäköisyys onnistua myös kasvaa. Joudumme lähes joka kerta käymään nämä vaiheet läpi mennessämme kohti tuntematonta. Mitä useammin rämeikössä rämmimme, sen helpommaksi siihen sopeutuminen tulee.

Lopulta tiedät 50 tapaa, jotka eivät toimi, ja yhden joka toimii. Hidasta, mutta luovuus on taattu.

Kirsi Mäkisen kaikki blogikirjoitukset

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Accountor Software Oy käsittelee henkilötietojasi tietosuojaselosteen mukaisesti ja voi olla yhteydessä sinuun esimerkiksi sähköpostitse ja/tai puhelimitse. Tutustu tietosuojaselosteeseen.

Facebooktwitterlinkedinmail

Kirsi Mäkinen

”Olen tyytyväisemmän työn, työyhteisön ja työelämän valmentaja, kouluttaja ja konsultti. Haluan auttaa yksilöitä, tiimejä ja työyhteisöjä löytämään uudelleen suunnan ja yhteyden koko potentiaalinsa hyödyntämiseen työssään sekä edistää kasvua ja hyvinvointia.” Kohti koko potentiaalia:
www.tyytyvaisyydenhaaste.fi