Miksi tykkään työskennellä nuorten kanssa?

Markku Tuominen bloggaa: Mitä kuusikymppinen voi oppia nuoremmalta sukupolvelta?

Miksi tykkään työskennellä nuorten kanssa?


Täytin viime viikolla kuusikymmentä. Pelkään siis alkavani aikuistua. Koko jo kohtalaisen pitkän työurani ajan olen pitänyt itseäni kokemattomana nulikkana, ja pidän edelleen. Siksi on hauska huomata, että jotkut nuoremmat arvostavat kokemustani ja harhautuvat, pöljät, jopa pitämään minua viisaana. Lapsirukat.

Nautin enemmän ja enemmän siitä, että saan tehdä työtä nuorten ihmisten kanssa. En pelkän energian vuoksi, itse asiassa liika energisyys saa minut voimaan pahoin. Enemmänkin minua kiehtoo nuorten kyky ajatella eri tavalla; nähdä maailma, ellei nyt aivan out of the box, kuitenkin erilaisena laatikkona kuin minä. Tämä ei johdu vain siitä, että omat lapseni ovat nuorehkoja aikuisia, vaan enemmänkin siitä, että sain muutaman vuoden tehdä työtä yhtiössä, jossa valtaosa väestä oli alle kolmekymmenvuotiaita. Se teki erinomaisen hyvää norsunluutornissa vietettyjen, keski-ikäisten vuosien jälkeen. Jos joku minulle tulee moittimaan nuoria saamattomiksi vetelyksiksi ja pullasuttusukupolveksi tulen vihaiseksi, vaikka vihapuhe onkin tuomittavaa.

Nämä nuoret osaavat aivan eri asioita kuin minä, tai ainakin paljon paremmin. Heidän luontainen kykynsä kommunikoida on aivan toista luokkaa kuin meillä metsässä kasvaneilla vanhuksilla. He eivät pelkää uusia asioita ja maailmaa. He seisovat pääsääntöisesti huomattavasti korkeammalla kukkulalla katsomassa kuin me, joiden jalat ovat maanpinnan alapuolella.

Haaveeni on, että osaisin siirtää ainakin jotain kokemuksestani, ymmärryksestäni, osaamisestani, vaikka se osin onkin vanhentunutta, seuraavalle sukupolvelle. Saarnaamatta, luennoimatta (tätä lapseni eivät usko), esimerkillä. Vaikka en taatusti ole mikään esimerkiksi kelpaava. Ja samalla oppia vielä enemmän tästä maailmasta näiden nuorempien kautta, työssä ja elämässä yleensä.

Mutta yhä enemmän uutisoidaan nuorten uupumuksesta ja masennuksesta. Mitä me teemme väärin? Odotammeko heidän olevan samanlaisia kuin me, sodanjälkeisen nuorison kasvattamat. Kaavamaisesti ajattelevat ja elävät. Ymmärrämmekö, kuinka eri tavalla tätä uutta sukupolvea on johdettava? Arvoilla, luottamuksella ja kunnioituksella? Tulevaisuuden näkymillä, enemmän yhdessä kuin edestä tai takaa johtaen. Korkeintaan ansaitulla auktoriteetilla, ei natsoilla. Ei se helppoa ole. Mutta tavattoman antoisaa, opettavaista, virkistävää. Kunpa sen osaisi.

Lue lisää tältä bloggaajalta
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Facebooktwitterlinkedinmail

Markku Tuominen

Kirjoittaja on puutteellisista lahjoistaan huolimatta soittanut ahkerasti bassoa 70-luvulta saakka ja kirjoittanut lauluja, jotka kuulostavat omissa korvissa hyviltä. Koska soittamalla ei näillä taidoilla elä, hän työskentelee markkinoinnin ja viestinnän johtamisen parissa. Koska myös se on luovaa ryhmätyötä. Tuominen toimii Accountor-konsernin brandi- ja viestintäjohtajana.