Himmaamalla kukoistukseen

Aleksi Litovaara bloggaa: Uskallatko antaa itsellesi luvan henkiseen palautumiseen?

Himmaamalla kukoistukseen


Viimeisen vuoden aikana avioeron jälkimainingit (vanhan ja uuden asunnon rempat, muutot, jne.) ovat toisaalta auttaneet irtipäästämisprosessissa ja toisaalta vieneet voimia. Työhön heijastunut vaikutus on ollut se, että paras draivi sekä motivaatio ovat olleet uinumassa ja keräämässä voimia.

Keväällä tämä oli luonnollisen inhimillistä – en ole, eikä tarvitsekaan olla se supermies, joka olin aikaisemmin. Kesällä tämä auttoi fokusoimaan ja nauttimaan lomasta täysillä ja päästämään irti työasioista – koska ne eivät kiinnostaneet. Olin iloisen yllättynyt itsestäni, koska aiemmin yrittäjähenkisyys oli pitänyt työasiat ajoittain mielessä, nyt uskalsin kerrankin päästää niistä ihan kunnolla irti. Tämä tietenkin hitusen pelotti, mutta tuntui oikealta ja luonnolliselta. Kesän jälkeen tämä ilmiö alkoi askarruttamaan enemmän, koska tuntui, että palautumisvaunussa köllöttelystä oli tullut olemisen normi, eikä työmotivaatio ollut kohdillaan.

Mitä hyötyä kaiken tämän kertomisesta on sinulle rakas lukija? Koita kestää, tullaan siihen aivan kohta.

Toki motivaatio oli ajoittain hyvällä tolalla ja sovitut työt hoidin mallikkaasti. Palautumisen tarve oli kuitenkin selvä ja se jatkui. Aiheesta tekee kinkkisen se, että toimin työhyvinvoinnin ammattilaisena ja käyn pitämässä ”motivaatiopuheita” ja työpajoja. Miten voin olla uskottava motivoija, jos oma pesä ei ole kunnossa?

Ajatus on ollut muhimassa koko syksyn ja nyt minulla on siihen vastaus: koska olen ja olemme ihmisiä, eikä elämä tapahdu tyhjiössä. Mitä jos aina ei tarvitsekaan olla motivoitunut? Mitä jos ”epämotivoitumisen” tila onkin parasta latautumista tulevaisuuden työrupeamia varten? Entä jos motivaatiota ei tarvitsisikaan yrittää väkisin kasvattaa (ainakaan itsen ulkopuolisin keinoin), vaan myötätuntoisesti hyväksyä tämä ohimeneväksi tilaksi. Entä jos hyväksyminen onkin paras vaihtoehto antaa motivaatiolle ravinteikas kasvualusta lähteä kukoistamaan omaan tahtiinsa?

Rehellisyys, avoimuus, oman itsen tunteminen sekä omien tarpeiden tunnistaminen ovat parhaat vastaukset, mitä olen tähän mennessä keksinyt. Tiedän monia työhyvinvoinnin ammattilaisia, jotka ovat saarnanneet hyvinvoinnin sanomaa omaan burnoutiin saakka – ehkä heidän esimerkkinsä osittain muistutti minua himmaamaan, kun oli sen tarve. Uskon, että ihmisten motivoijana yksi tärkeimmistä asioista, mitä voimme yhdessä oivaltaa ei ole se, että pusketaan väkisin harmaan kiven läpi hymyssä suin (vaikka tätäkin joskus tarvitsemme) – vaan se, että muistamme pysähtyä kuuntelemaan kehon ja mielen viestejä.

Työelämän suoritussykkeessä tämä voi olla todella vaikeaa ja pelottavaa – mitä pomo ja työkaverit ajattelevat? Saanko potkut, jos oman työkyvyn ylläpitämisen takia joudun (tai pikemminkin SAAN) himmata? Osaako kukaan nähdä palautumisen tarvetta investointina tulevaisuuden työlle ja puskurina uupumisen estämiseksi?

En sano, että himmaaminen olisi yleispätevä ratkaisu työmotivaation tai ylipäätään työn teon buustaukseen. Lähinnä toivon, että oman työsuorituskyvyn heilahduksista olisi ok puhua (vähintäänkin työnohjauksissa, työterveyshuollossa tms.) ja niitä ei otettaisi niin vakavasti työntekijän epäonnistumisena – vaan nähtäisiin ne myös inhimillisenä osana ihmisen kehittymisessä sekä ponnahduslautana uudelle luovuudelle ja kukoistukselle.

Loppupeleissä vaikeinta ilmiössä ja ajanjaksossani ”työn tekemiseni ei ole sitä mitä toivoisin sen olevan” on ollut antaa sille lupa. Nyt lupapapereissa on hyväksynnän leima ja elän mielenkiinnolla asioita, jotka ovat jo lähteneet tästä kasvamaan.

Lue lisää tältä bloggaajalta
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Facebooktwitterlinkedinmail

Aleksi Litovaara

Aleksi on onnistumisten ja taitojen kasvattamisen asiantuntija. Hän auttaa tavoitteiden saavuttamisessa ja toimii työyhteisöissä mindfulness-ohjaajana, business-coachina (ACC), työnohjaajana (STOry) ja innostuspajojen vetäjänä. Entisen huippu-lumilautailijan intohimona on ollut vuodesta 1990 kehomieleen tutustuminen ja sen toiminnan vahvistaminen. Aleksin missiona on tuoda työelämään läsnäolon voimaa, myötätuntoa sekä iloa vahvuuksien käyttämisestä.

Aleksi Litovaaran sivut